Uuden alku

Uuden alku

Kevätaurinko, tulppaanit, työ ja koulu. Tänään puhun jälkimmäisestä.

Oma kouluhistoria on hyvä+, ajoittain turhauttava ja semisti stressaava. Lukio oli yhtä kilpailuhelvettiä mutta se oli suoritettava. Noh, osasin mä myös ajoittain nauttia siitä, aivot narikkaan ja sitä rataa. 19v Linda ei kuitenkaan kokenut lukion jälkeiselle koulutukselle tarvetta, työelämä houkutteli ja elämä maistui. Olen vielä tänäkin päivänä sitä mieltä, ettei koulua kannata käydä, ellei kiinnosta, tai hakea ihan mihin vaan korkeakouluun tai muuhun vastaavaan koska pitäisi. Kyllä ne vanhemmat rakastavat, vaikka sinusta ei lääkäriä tulisi, siitä ei kannata olla huolissaan. Opettele elämään, sillä elät vain kerran, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Elämä on muuttunut aika paljonkin viimeisen puolen vuoden aikana, mikä on ihanaa. Koen helpotusta, rakkautta ja onnellisuutta, ajoittain kuitenkin vähän ahdistaa. Kyseessä ei ole se tavallinen kevät-masis vaan kyse on jostain suuremmasta. Koko keho on vähän sekaisin ja hämillään. Nyt on selkeästi aika kehittyä ja olla oman elämänsä kingi.

Kolme vuotta sitten vietin kevään kirjastossa hiki hatussa ja luin aihetta joka ei enää puolen tunnin päästä kiinnostanut. Koin silloin olevani laiska ja ajattelin että pystyn ihan mihin vaan kahvin avulla. Pääsykoepäivä lähestyi ja se ärsytti. Kiersin jälleen oravanpyörää ja olo oli tukala. Pääsykokeeseen jätin menemättä eikä se jälkikäteen harmittanut, sillä elämä oli jo uudella raiteella uusineen haasteineen eikä se rehellisesti ollut sitä mitä halusin. Olin jälleen innoissani super hyper duunipaikasta ja unohdin kaiken muun, varsinkin idean opiskelusta.

kahvi.JPG

Olen aina ihaillut selkeillä päämäärillä varustettuja ihmisiä. Jo peruskoulussa top 3 ammatit olivat lääkäri, juristi ja ekonomi. Oma fiilis oli todella ulkopuolinen. En kuulunut mihinkään näihin edellä mainittuihin, taikka niihin vähemmän suosittuihin. Ajattelin jotenkin että ”kyllä se siitä” ja niinhän se siitä. Opin hyväksymään sen tosiasian, ettei oma polku ole niin selkeä ja päätin tarttua siihen testaamalla vähän kaikkea. Himassa piti aina maistaa kaikkia ruokia ja vasta sen jälkeen sai päättää tykkääkö vai ei. Jos ei tykännyt niin ei tarvinnut syödä. Ruokailun piti olla nautinnollinen kokemus, aivan kuten elämä noin ylipäätänsä. Työ on suuri osa arkea ja elämää, joten siitä tulisi osata nauttia, ainakin puolet ajasta, mieluusti hieman enemmän.

croissant.JPG

Siinä vaiheessa, kun jokin alkaa mättää pitää tehdä muutos. Itselläni on ehkä sellainen jämähtämisen pelko, joka puskee esille aina kun tuntuu siltä ettei kehity. Huomaan, että tarve uuden oppimiselle kasvaa ja kovaa. Idea rutiinista ja koulunpenkistä kutkututtaa. Menettämisen pelko ei ole suuri kun kyseessä on itsensä kehittäminen ja paremmaksi minäksi kasvaminen. Ehkä se on jo arvattavissa, mutta tänä keväänä haen takaisin koulun penkille. Jo se, että haen on itselleni iso juttu enkä hakisi ellei se tuntuisi juuri oikealta, se on nimittäin kaikki tai ei mitään ihan jokaisessa asiassa. Aihe on tuonut niin paljon iloa, eikä se tunnu maailmanlopulta jos unelma ei tänä vuonna toteudukaan. Nyt nautin ajatuksesta ja mahdollisuudesta kehittyä enkä stressaa asioista, joihin en pysty vaikuttamaan, ainakaan vielä.  

 

-Linda

madrid

madrid

naiset

naiset