werner

werner

Mulla on ollut jo tovin alter ego Ritva, joka on oman elämänsä ravintolakriitikko Eat.fissä. Nyt on aika päästä hänet valloilleen. Ei tätä blogia oo turhaan perustettu.

Rakkain harrastus on hyvä ruoka, eteenkin kun sen yhdistää viiniin. Himassa safkat on aina toppen, koska satun olemaan onnellinen #liemisenkeittiössä vakiosyöjä. Tällä kolikolla on toinenkin puoli - kun kotona ruoka on aina priimaa, vaatimustaso nousee eikä enää suostu sietämään keskenkertaista safkaa. Muiden mielestä tämä tietenkin on turhaa nirsoilua, kun pitäisi vaan olla nöyrä (ja hiljaa). 

Kun mennään syömään ravintolaan, varsinkin sellaiseen jossa dinnerin lasku on kolmenumeroinen luku - sitä odottaa enemmän kuin hyvää. Silloin haluaa uutta, yllättävää ja vähintään sikahyvää! Varsin surullista on se, että Helsingin ravintoloissa näitä termejä pääsee käyttämään liian harvoin ja pettymään liian usein.

Meidän onni on kuitenkin se, että Stadiin on avautunut mediocre-mestojen lisäksi ihan helmi paikkoja. Näistä paikoista koen velvollisuutta kertomaan täällä! (Ei, tänne ei ole tulossa tarinoita siitä, kuinka shaissee ruokaa saa S-ketjun "ravintoloista", kaikki tietää sen muutenkin.)

Tänään let's talk ravintola Werner.

Sijainti on toppen, tila on toimiva ja ulkona olevat valokirjaimet on hianot. Ulkonäkö enteilee hyvää! Henksu (tämä edelleen aliarvostettu osa ravintolamaailmaa, joka on kuitenkin aivan yhtä tärkeä kuin se hyvä safka) on ystävällistä ja huomaavaista, siis toimii. Tunnelma näin lauantai-iltana on loistava, talo täynnä ja ihmisten puheensorina toimii parhaana taustamusiikkina. Ruoka - sikahyvää. 

Lauatsella tällä kertaa:

Kyssäkaali-omenasalaatti taskuravun lihalla

Grillattu hummeri endiiveilla ja fenkoleilla

Hasselpähkinäkakkua ja mandariinisorbeta & Verigreippisorbet ja suklaakreemiä

Lasissa Negronit aperetiiveina, safkojen kanssa listan samppanja ja chardonnay.

Makea ravun liha toimii superisti rapsakan ja kirpeän vihreän omenan kanssa, pieni curryn maku kastikkeessa on yllättävä ja toimiva, päällä olevat pähkinät tuo lisää rakennetta vaikkakin tämä trendi on hieman väsynyt. Hummeri on grillattu vimpan päälle - kypsyys täydellinen, kaverina sahramikastike, joka sekin loistava eikä peitä hummerin omaa makua. Endiivit rapeita, mutta fenkolit, oi ne fenkolit! Tomaatti-sahramikastikkeessa haudutetut ja grillissä käyneet ihanuuden sulavat suussa ja olivat mielestäni koko aterian paras kohta. Lopuksi mainiot jälkkärit, joissa erilaista rakennetta ja tasapainoa tosi makean ja raikkaan välillä. Oma suosikki - hassekpähkinäkakku. Negronit on hyvin tehty, onneksi täälläkin ymmärretään isojen jääpalojen merkityksen. Samppanja on ihan hyvää, ei mikään yllättäjä mutta toimii hummerin kanssa hyvin, samoin chardonnay.

4/5 

Kiitos ja yhtä hyviä dinnereitä lisää.

xx Yulia

 

Venäläiset letut

Venäläiset letut

Kevätsiivous

Kevätsiivous